maanantai 30. toukokuuta 2011


Kultaa ja Kimalletta

Kristiina Alatalon ja Heli Innalan maalauksia
Kulttuuritalo Jaatsilla
2.-23.6.2011

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 3.6.2011 klo 18-20!

Kulttuuritalo Jaatsi
Gallen-Kallelankatu 1, Sastamala
avoinna ti-su klo 12-18

Näyttelyyn on vapaa pääsy!
VIHREÄÄ!















Joka puolella on tällä hetkellä niin heleän vihreää että silmiä häikäisee. Aivot eivät rekisteröi kaikkia vihreän sävyjä ja nyansseja sitten millään.


torstai 26. toukokuuta 2011

ILOA JA PETTYMYSTÄ!









Huipentuma ja finaali koitti, ja olimme jännittyneen toivekkaita. Paikkamme olivat tällä kertaa aika huonot, olimme takaviistossa lavasta, joten itse esityksiä emme juurikaan nähneet kunnolla. Sivuscreenitkään eivät edelleenkään toimineet esitysten aikana. Ainoa hauskuus oli, että olimme kohdassa, josta esiintyjät poistuivat lavalta, joten näimme läheltä kaikki esiintyjät jälkitunnelmissa tuulettelemassa.

Suomen sijoitus oli pettymys ja yllätys, varsinkin kun jälkeenpäin selvisi Suomen olleen oman semifinaalinsa kolmas. Voittaja oli yllätys, ja olimme hiukan hölmistyneitä tuloksesta. Mutta näin tänä vuonna, ja erilailla sitten ensi vuonna. Bakuun lähtöä täytyy hiukan miettiä, mutta mikä ettei.

Seuraavana päivänä lähdimme aamupäivästä kohti lentokenttää ja niin viisumatkamme oli tältä vuodelta ohi. Hyvä maku reissusta jäi, ja Saksaan voisi kyllä matkustaa uudemmankin kerran. Düsseldorfin taideanti jäi oikeastaan kokonaan katsomatta, mikä minua harmittaa, mutta viikkoon on aika mahdoton mahduttaa Euroviisut ja kahden ison kaupungin lukuisia taidemuseoita.


Nyt olen keskittynyt tulevaan näyttelyyni viikon päästä täällä Vammalassa ja puutarhanhoitoonkin aina jossain välissä. Palailen tänne blogiin kun tilanne tästä rauhoittuu...
PYHÄ URSULA









Kävimme katedraalin jälkeen rauhoittumassa hostelimme lähellä olevassa Pyhän Ursulan kirkossa, St. Ursulassa, mitä Kölnissä vieraillut ystäväni suositteli. Kirkko tuntui lempeämmältä, valoisammalta ja ihmistä läheisemmältä kuin korkeuksiin kohoava katedraali.

Sytytin kirkossa kynttilän.


HUIMAA!!!

























Lauantaina ennen jännittävää finaalia lähdin avomieheni kanssa kipuamaan jalkaisin Kölnin katedraalin yhteen torniin. Ihmisiä oli jonoksi asti, ja kivisiä kapeita kierreportaita oli hankala kivuta. Onneksi ikkunoita oli kipuamisen aikana harvassa ja ne olivat hyvin pieniä, koska polviani alkoi heikottaa ja pulssi nousta.

Kun kiviportaat loppuivat, torniin oli rakennettu sisälle metallipalkeista portaat ylös näköalatasanteelle. Mieheni lähti kipuamaan ylös, minä jäin empimään vielä alas, koska portaat olivat avoimet ja niistä näki alaspäin, ja tiesin, että minulle voi käydä huonosti jossain vaiheessa ylhäällä. Parisen minuuttia ihmettelin, ja sitten sisuunnuin sen verran, että lähdin joukon perässä ylöspäin. Tuijotin edelläkulkevan selkään ja hyräilin hiljaa keskittyäkseni vain nousuun, en siihen mitä alhaalla on tai miten korkealla olemme.

Huh! Tiukkaa teki, mutta pääsin ylös ja näköalat olivat huimaavat, kummassakin sanan merkityksessä. Tasanteella ei tuntunut enää niin pahalta, ja pystyin ottamaan jopa valokuvia. Ja olin ylpeä itsestäni että voitin pienen pelkoni.

Katedraalin eteläiseen tornin näköalatasanteelle on kivuttava 533 porrasta ja se on 97,5 metrin korkeudessa! Kipuamiseen meni noin parikymmnetä minuuttia.


tiistai 24. toukokuuta 2011

EUROBOAT






































Perjantai-iltana 13.5. lähdimme Düsseldorfiin viisuristeilylle. Olimme ostaneet jo Suomessa liput etukäteen. Laiva risteili parisen tuntia Reiniä pitkin ja loppuillan laivalla esiintyi jokusen vuoden takaisia viisuartisteja. Paikka oli pullollaan iloisia ja juhlivia viisufaneja.

Illaksi osui vielä hieno kuutamo, joten maisemat olivat hyvinkin kuvauksellisia.

Junilla pääsi kätevästi Kölnin ja Düsseldorfin väliä. Ostimme viikon voimassa olevan matkakortin, joka kävi hitaampiin paikallisjuniin. Läpi yön meni junia, mutta ne olivat aina aivan täynnä, ja väsyneenä sai nuokkua kaiteeseen nojaten vajaan tunnin. Mutta pääasia että perille pääsi!



ALSTADT





























Dokumentaatiokeskuksen ahdistavuuden jälkeen lähdimme rauhoittumaan vanhaan kaupunkiin. Yksi osa vanhaa kaupunkia on idyllinen kapeine kujineen, ja sen takia juuri täynnä baareja, ravintoloita ja hotelleja.

Kävimme Wallraf das Museumissa, taidemuseossa, jossa oli isot kokoelmat kuvataidetta keskiajalta impressionismiin. Vaihtuvana näyttelynä oli Alexandre Cabanelin maalausten näyttely, jonka interiöörin oli huippusuunnittelija Christian Lacroix suunnitellut. Cabanel oli minulle ihan uusi nimi. Hän oli 1800-luvun tunnustetuimpia salonkimaalareita ja hänen muotokuvamallikseen pääsystä kilpailtiin. Hän oli teknisesti hyvin taitava maalari, mutta on jäänyt taidehistoriassa akateemisuudessaan impressionistien jalkoihin.

Päädyimme syömään puiston ja Reinin reunamille ulkoterasille. Annokseni oli kasvislasagne, joka oli kyllä hyvää, mutta ei mikään laihduttajan unelma paksuine juustokuorrutuksineen. Mutta kukapa nyt linjojaan lomalla miettii, en minä ainakaan. (Jos niissä nyt enää mitään miettimistä onkaan..) Hyvä ruoka on minulle tärkeää, ja matkan onnistumiseen vaikuttaa suuresti minkälaista ruokaa saa syödäkseen. Muistoksi siis itselleni näitä ruoka-annoksia kuvailen.