torstai 24. helmikuuta 2011

VIISUTUNNELMIA





Suomen edustaja Euroviisuihin Düsseldorfiin valittiin vajaa pari viikkoa sitten Turussa. Viisuharrastajana olin tietenkin paikan päällä hurraamassa suloiselle Paradise Oskarille. Olen avomieheni ja kahden ystäväni kanssa lähdössä Saksaan paikan päälle seuraamaan kisoja toukokuussa. Tajusin, ettei matkaan ole enää kuin kaksi ja puoli kuukautta! Kisakuume alkaa nousta...

BLOGITUNNUSTUS


Anja antoi minulle tunnustuksen omassa blogissaan Säteitä & Häivähdyksiä. Vastailen tunnustukseen liittyviin kysymyksiin:

1. Milloin aloitit blogisi?
Sain ajatuksen kirjoittaa blogia parisen vuotta sitten.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Blogini perustuu enemmän valokuvilleni kuin kirjoitetulle sanalle. Valokuvaan tai ennemminkin räpsin otoksia kissastani ja koirastani, puutarhani kukista, talostamme, lähiluonnosta kävelyretkillä, matkoistani. Laitan esille myös aina välillä kuvia maalauksistani ja näyttelyistäni. Ajattelin tämän olevan hyvä kanava valokuvilleni näin taidemaalarin silmin, ammattivalokuvataiteilija en missään nimessä ole. Vaikka esiinnyn blogissani omalla nimelläni, en halua julkiseksi kuvia läheisistäni tai itsestänikään.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Varmasti samalla ajatuspohjalla toimivia blogeja on netti pullollaan, mutta jos jollain erotun, niin omalla tavallani katsoa maailmaa kameran läpi ja omilla uniikeilla maalauksillani.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Lapsena ja nuorena kirjoitin ahkerasti päiväkirjaani, myöhemmin se hiipui kokonaan. Ajattelin kirjoittaa aikuisiällä julkista päiväkirjaa netissä, ja laittaa esille ottamiani valokuvia omasta elämästäni ja teoksistani. Pian kuitenkin blogini muuttui etupäässä kuvapäiväkirjaksi, missä teksti on ennemminkin kertovaa kuvatekstiä.

5. Mitä haluaisit kirjoittaa blogissasi?
Haluaisin enemmän kirjoittaa maalausteni taustalla olevista ajatuksista ja taiteen teosta yleensä, mutta ajanpuutteen vuoksi koen sen liian vaativaksi. Saman syyn takia en ehdi seurata ja kommentoida toisten blogeja niin ahkerasti kuin haluaisin. Mutta minusta on todella hienoa, että saan kommentteja säännöllisesti muutamilta vakioblogikavereilta. Yritän päivittää blogiani uusilla kuvilla aina kun ehdin. Omat nettisivuni maalauksistani ovat aivan retuperällä, niihin ei ole aika riittänyt millään. Ja huono omatunto soimaa niistä koko ajan...

Lähetän tämän tunnustuksen edelleen hengenheimolaiselleni Leenalle ja hänen Vivere est... -blogilleen.

lauantai 19. helmikuuta 2011

GARDEROOBIANI


Olen saanut isoäidiltäni, isäni äidiltä, paljon hänen vanhoja mekkojaan. Osa on pahvilaatikossa vintillä, ja jokunen on käytössä. Tämän mekon sain puolitoista vuotta sitten. Ihastuin kankaan siniseen ja turkoosiin ja punaviolettiin, täydellisesti minun värejäni! Ja koska olen nykyään samankokoinen kuin isoäitini näitä mekkoja pitäessään, ne istuvat minulle hyvin. Tämä on lempimekkojani ehdottomasti.



Tämän hameen ostin kymmenisen vuotta sitten Lontoon Camdenista vaateliikkeestä, joka teki käsityönä vaatteita kierrätyskankaista. Ihastuin kukkakirjailuun ja peilin paloihin. Kutsun tätä "Frida Kahlo"-hameekseni ja olen pitänyt sitä monissa juhlissa ja avajaisissa.



Tässä myös yksi isoäitini antamista mekoista. Tämän jopa muistan isoäitini päällä 7o-luvulla. Taitaa tämä olla isoäidin päällä joissakin kesäisissä valokuvissa kesämökiltä. Tämänkin turkoosia ja kuvioita rakastan. Mekko tuntuu todella mukavalta päällä.



Ja taas turkoosia! Tämän juhlatunikan ostin Ateenasta Monastiraki-aukion lähellä olevasta pienestä putiikista. Tästäkin on tullut lempivaatteitani, vaikka tätä pidänkin enemmän juhlatunnelmissa.



Jokunen kuukausi sitten löysin tämän aidon 60-luvun mekon Vammalasta kirpputorilta. Pakkohan se oli ostaa, kun sopi minulle täydellisesti. Hienon värinen ja todella hyvässä kunnossa.




Tämä tunika on uutena ostettu pari kuukautta sitten, ja siitä on tullut minulle mieluinen nopeasti. Sopii joka tilanteeseen ja kauluksen "mummo" virkatut kukkaset ovat hellyyttäviä.

Vaatteet ja tyyli kertovat kantajastaan totta kai paljon. Ja tyylit muuttuvat elämäntilanteen ja vartalon sen hetkisen koon mukaan. Minulla on ollut kausia, että olen pitänyt vain pitkiä hameita tai pelkästään farkkuja. Olen ollut kirpparivaatteisiin hurahtanut taideopiskelija, naisellisempi avokaulaisilla tyköistuvilla puseroilla, nykyään ehkä sitten tätimäisempi ja käytännöllisempi. Taidan olla jo laiska pukeutumaan provosoivasti, ja täällä maalla asuminen on karsinut ylimääräiset hiluvitkuttimet pois.


perjantai 11. helmikuuta 2011

JÄLKIÄ JA MUOTOJA KÄVELYLLÄ 11.2.2011










Tuuli on muovannut hienoja kielekkeitä, harjanteita, pehmeitä kaaria ja teräviä kärkiä lumen pintaan. Metsäneläinten kulkureitit on helppo tarkastaa lumeen painautuneista jäljistä. Puista putoava lumi saa hangen näyttämään reikäjuustolta.

VALOA JA VARJOJA KÄVELYLLÄ 11.2.2011






Valojen ja varjojen leikkiä tänään lumen pinnalla.

HESSUN KANSSA KÄVELYLLÄ 9.2.2011





Helmikuun aurinko ja pidentyvät päivät ovat aikainen lupaus keväästä, henkiinheräämisestä. Kylmä tuuli tai kirpeä pakkanenkaan ei lannista, kun aurinko kultaa kaiken ja saa hangen kimmeltämään.

Lähellä on hyvä metsäautotie käydä Hessun kanssa kävelyllä. Hyvin hyvin harvoin kukaan tulee vastaan tiellä, joten olen uskaltanut antaa Hessun juosta vapaana. Metsätöiden vuoksi tie kuitenkin pidetään auraamalla auki, ja sehän on minulle hyvin mukavaa, kun ei tarvitse hangessa kahlata.

tiistai 8. helmikuuta 2011

HELMIKUUN HANGET






Viime viikolla iski kauhea flunssa sekä nielutulehdus ja päivät menivät potiessa. Sisällä olo alkoi pian ahdistamaan, ja tuntui että minulla on raittiin ilman vajausta, niin tunkkaiselta sisäilma vaikutti.

Eilen kävin reilun viikon tauon jälkeen koiran kanssa kävelyllä ja haukoin henkeä ja happea. Oli leuto ja hyvä ilma kävellä. Hessu-koirakin oli innoissaan, kun oli jäänyt hiukan huonolle huomiolle monena päivänä. Tuntuu ihanalta olla terve. Pieni köhä jäi vielä vaivaamaan.

Lunta on paljon, ja lumen pinnalla on pieni hankikanto. Hiiret ja muut pikkuvipeltäjät pääsevät hangen pintaa pitkin nopeasti, koiran saatikka ihmisen painoa lumi ei vielä kestä. Tarvoimme pellolla traktorin uraa myöden eteenpäin. Lunta on noin polven korkeudelta.

Peuran jälkiä ei tällä kerralla näkynyt ollenkaan. Toivottavasti eivät ole nääntyneet nälkään. Kevättalvi on kovaa aikaa metsän eläimille, ruokavarastot alkavat huveta.

torstai 3. helmikuuta 2011

MAALAUKSIANI MYYNTIGALLERIA VANHASSA POPPELISSA


Impressionistinen puutarha
öljyväri ja akryyliväri MDF-levylle
2010
45,5 x 69,5 cm


Impressionistinen puutarha
öljyväri ja akryyliväri MDF-levylle
2010
45,5 x 69,5 cm


Ruiskukat
öljyväri ja akryyliväri MDF-levylle
2010
69,5 x 91 cm


Daaliat
öljyväri ja akryyliväri MDF-levylle
2010
93 x 60 cm


Viherpeukalo
öljyväri ja akryyliväri MDF-levylle
2009
93 x 60 cm




Maalauksiani ja postikorttejani

Myyntigalleria Vanhassa Poppelissa
Taiteilijoiden omassa myyntigalleriassa
29.5.2011 saakka

Keturinkatu 2, Ikaalinen
avoinna arkisin klo 10-16 ja lauantaisin klo 10-14
Tervetuloa!

Kuvanveistäjä Sirpa Ristamäen työtilan yhteydessä Ikaalisissa toimii lähialueen taiteilijoille ja taideharrastajille tarkoitettu myyntigalleria.